Nuttu
  • Kirjastoluokka 84.2
  • Sidottu, suojapaperi
  • 130 x 207 mm
  • 200 sivua
  • Kansi: Camilla Pentti
  • Kannen kuva Marja Pirilä
  • ISBN 978-951-851-165-9

Nuttu

Ilmestynyt 20.8.2008

OSTAprinted book

Mirjam Lohen esikoisromaani Nuttu kertoo naisesta, joka on vaimo, äiti, tytär ja sisar. Romaanin taidokkaasti poimutettu kerronta kokoaa yhteen valtavan määrän menneisyyden ja nykyisyyden sirpaleita: lapsuuden muistot, pienestä kylästä kaupunkiin lähtemisen kokemukset, perheen perustamiseen liittyvän ahdistuksen.

Voimakkaiden ristivalotusten kautta Lohi kuvaa sukupolvien eroja, lapsettomuuden pelkoa, äitiyden myyttejä ja todellisuutta, yksinäisyyden hirvittävyyttä ja yksinäisyyden tarvetta.

On kysymys huoneista, joissa ovat läsnä vanhat vääryydet ja kauan sitten kuolleet ihmiset. On kysymys kankaiden pinnoista, kuvioista, sileyden ja karheuden asteista. On kysymys synnyttämisestä ja kantamisesta, lyhyistä hetkistä, tilanteista, joissa yksityiskohta suurenee, vääristää näkymän.

Mirjam Lohen lyyrinen proosa vie lukijan mukanaan. Nuttu on yksityiskohtien ja muistojen pyörre, uskomattoman koskettava yhden ihmisen tarina menneisyydestä nykyhetkeen.

Näissä huoneissa minä laitoin käteni vierekkäin suureksi
kouraksi, pesäksi tytön käsille. Nämä haluavat tulla pesään,
hänen kätensä hyörivät ja pyörivät, lensivät turvaan.
Keittiön iltasatusohva oli pehmeä kuin syli, ja ikkunan
lasienkeli kohotti siipensä ja siunasi hauraan unemme.
Koivut kadun toisella puolella jaksoivat jatkaa rytmikästä
pukeutumistaan, riisuuntumistaan. Toisinaan ne tanssivat
tuulessa. Omenapuu kasvoi näköalaksi. Samettinen sammal
pesi asfaltin koloihin. Ompelupöydän vieressä oli ovi.
Ovi oli enemmän kuin ikkuna, vasta ovi oli mahdollisuus,
aukaista se puutarhaan, aukaista kun halutaan, kenelle
halutaan. Vasta nyt halu nähdä ulos voitti pelon, että joku
näkee sisälle. Joskus kaikki pinnat olivat täynnä ja auringon
keilat iskivät pölyhiukkasten pilviin. Kulahdus ei ollut
enää kauhistus. Kaikki saivat ystävän, ja jakoivat huoneiden
ilmoja. Pianoa ei pystynyt soittamaan yksin. Jälkiruokaan
päästäessä syntyi selkeys. Pimeässä huoneessa katulyhdyn
valossa juuri ennen nukkumaanmenoa tyttö istui
sängyllään, kallisti päänsä, halasi vauvanukkeaan, onko
sinulla paha mieli? Siemen pehmeässä mullassa, ajattelin,
eivätkä ikkunat pystyneet pysäyttämään kevätlintujen
tohkeista pulputusta, ja joskus, ajatuksien linnut lentävät
ilman rajoja.

SULJE

"Nuttu on Mirjan Lohen esikoisromaani. Lohi (s.1961) ei ole teinihuitukka, ja tekstissä onkin paljon kypsää ja hyvää, pitkään hautunutta. (...) Nutun minäkertoja on Ursula. Hän puhuu miellyttävän lyyrisesti ja osaa katkoa tarinansa kohtaukset oikeista kohdin."
Tarja Pulli, Parnasso 2008/5

"Lohen proosa on runollista, kieli kaunista."
Leena Ahlholm, Keskipohjanmaa 14.10.2008

"Mirjam Lohen esikoisromaani Nuttu on suloinen sekametelisoppa (...). Kaaoksen keskellä on kuitenkin selkeä järjestys."
Pia Ronkainen, Kaleva 12.10.2008

"Lohen kerronta tavoittaa yksityiskohdat ja Ursulan kokemukset erittäin mieleenpainuvasti tekemällä ne konkreettisesti aistittaviksi. Tavallinen tarina saa uusia vaatteita."
Kaisa Kurikka, Turun Sanomat 14.11.2008

"Kirjan rakenne on mielenkiintoinen. (...) Teksti elää joka suuntaan."
Anssi Lehtimäki, Pohjalainen 17.12.2008

"Tämän esikoiskirjailijan seuraavaa teosta jää odottamaan kiinnostuneena. Nutun kieleen syntynyt ilmaisu lupaa kirjallisuutta vaativassa mielessä."
Mervi Kantokorpi, Helsingin Sanomat 24.8.2008

"Lohen tiivis ilmaisu pitää tiukat lankansa taidokkaasti käsissä."
Teppo Kulmala, Savon Sanomat 19.8.2008