Ruohikon luut
  • LUOKITUS 82.2
  • sidottu, suojapäällys
  • 103 × 207 MM
  • 80 SIVUA
  • ULKOASU jussi karjalainen
  • ISBN 978Ž-951-851-528-2

Ruohikon luut

Ilmestynyt 18.1.2014

OSTAprinted book

Miira Luhtavaaran hengästyttävä runokokoelma lähtee liikkeelle riisuutumisella. Alussa ollaan alasti, ilman kieltä.

Seuraavaksi kasvatetaan ikkunoita, odotetaan kumppania. Lauletaan pelkkää vettä. Ollaan karaokessa, luonnossa, biologiassa, toisessa ihmisessä. Kuunnellaan puhetta ja laulua, kirjoitetaan kirjeitä, ei kuunnella, ei tulla kuulluksi, puhutaan, sanotaan sanoja ja lauseita. Pelätään että valehdellaan aina kun sanotaan jotakin.

Luhtavaaran debyytti tutkii kieltä ja kohtaamisen kaipuuta ja niiden mahdottomuutta. Teos ammentaa aiemmin sanotusta, niin korkeakirjallisuudesta kuin iskelmäsanoituksistakin, mutta ponnistaa edeltäjien olkapäiltä aivan uudenlaisiin avaruuksiin. Luhtavaara ottaa kieltä haltuun uudelleentulkitsemalla klassikoita ja kliseitä.  “Olen huomannut että arvostetaan jos vuorosanat ovat omia”. Luhtavaara tekee perinteestä oman seoksensa ja muotoilee siitä oman kielensä.

Tuo kieli on tiheää ja kiehtovaa.

Hän pelkäsi valehtelevansa aina kun sanoi
jotain, ei siksi että olisi halunnut, vaan koska
lausuttuna sanat kuulostivat vierailta ja aukottomilta.
Minä synnyin, kun kukkapenkki käännettiin,
hän sanoi ja tuntui häpeävän sitä, kuinka kokonainen
hänen lauseensa oli. Siksi olen laulu, jossa lehdet
hiertävät ruusuja. En muista siitä juurikaan, hän sanoi
ja näytti muistavan. Kertoisin sinulle enemmän
itsestäni, mutta olen talo, jonka sydän on ohutta
narua. Mieluummin olisin salaisuus tai pysyisin paremmin
sylissä. Useimmat tulevat onnellisiksi silloin
kun saavat jostain kiinni. Tai surullisiksi silloin kun
eivät näe sen putoavan. Vai voiko niin todella sanoa,
hän kysyi ja jatkoi puhumista.

SULJE

"Ruohikon luut onkin kaikessa irtonaisuudessaan kiinteä kokonaisuus, taitavasti keskitetty ja rakennettu, erinomaisesti ajateltu ja kirjoitettu."
Eija Komu, Keskiuomalainen 30.1.2014

"Miira Luhtavaaran esikoisrunokokoelma leikkii hauskasti kielellä ja muun muassa iskelmien sanoituksilla."
Kristina Svensson, Vantaan Lauri 13/2014

"Luhtavaara antaa lukijalle tilaa luoda kirjeiden ja puheenvuorojen kautta kokonainen tarina. (--) Mieleen tulee Helena Anhava. Ihanasti kertovat dialogit."
Jenni Kinnunen, Kaleva 31.20.2014