Taivaat jotka ansaitsemme
  • LUOKITUS 84.2
  • SIDOTTU, SUOJAPAPERI
  • 130 × 207 MM 
  • 224 SIVUA 
  • ULKOASU MILENA HUHTA
  • ISBN 978-951-851-924-2

Taivaat jotka ansaitsemme

Ilmestynyt 30.4.2019

OSTAprinted bookebook

Elma tanssii ja esiintyy, yrittää karistaa perheen ja menneen painon pois elämällä vimmaisesti. Mutta muistikuvat ja käsitykset lapsuudesta eivät jätä rauhaan. Yllättävä puhelu ja kohtaamiset veljen kanssa käynnistävät tapahtumaketjun, jossa jo kerran eletty nostetaan uudestaan esiin: Näinkö se meni? Ovatko muistot aina samanlaisia?

Sari Elfvingin taidokas esikoisromaani kietoo yhteen kaksi eri aikakautta ja kaksi eri naista. Tytär Elma nähdään 2010-luvun Helsingissä, äiti Ilana tyttärensä kanssa 1970-luvun Hämeenlinnassa. Paikoiltaan poissa olemisen tunne siirtyy sukupolvelta toiselle ja väärinymmärtämisen valossa aivan kaikki on mahdollista.

 

 

Silmistä näki sen, mitä ihminen ajatteli itsestään. Jokainen nainen maalasi itselleen sellaiset silmät, jotka uskoi ansaitsevansa. Keittiön ikkunoiden takana valo oli terävää ja keltaista. Ilana tiesi katsomattakin, että aurinko oli hukuttanut tien kultaan. Ihan kohta hän ja Elma olisivat sillä tiellä. Tie vie kaupungin keskustaan, torin laitaan. Miten murheellinen se tori olikaan. Keskustan pääkadusta oli revitty kesäkuussa viimeiset mukulakivet irti, ja tilalle oli levitetty tummaa, tasaista asfalttia. Sillä tavoin oli tehty kaikissa pikkukaupungeissa. Teitä tasoitettiin ja toivottiin, että ne toisivat lisää asukkaita. Ja estäisivät vanhoja lähtemästä. Mutta asfaltti ei estäisi Ilanaa lähtemästä – jos hän haluaisi lähteä, ja jättää talon, Auliksen ja lapset. Jos hänen mieleensä tulisi joku päivä tehdä niin. Elma katselee Ilanaa ja hymyilee tytönhymyään. Hänen mustanruskea tukkansa on sidottu soukaksi nutturaksi keskelle päälakea.Ilanan tulee hyvä olla, kun Elma katselee häntä. Hetken ajan hän ajattelee, että hän voisi kertoa lapselle kaiken itsestään. Mutta hänellä oli ongelma sanojen kanssa. Hänestä ei ollut kertojaksi.” 

SULJE

"On aina ilahduttavaa, kun saa luettavakseen esikoisteoksen, jonka aihe, kirjan rakenne ja erinomainen suomen kieli yllättävät. Sellainen on Sari Elfvingin Taivaat jotka ansaitsemme."
Liisa Talvitie, Apu 2.5.2019