Kukkanuottasilla
  • LUOKITUS 84.2 /Puutarhakirjat
  • SIDOTTU YLIVETO
  • 168 × 235 MM 
  • 236 SIVUA 
  • ULKOASU SANNA-REETA MEILAHTI
  • ISBN 978-951-851-857-3

Kukkanuottasilla

Ilmestynyt 8.3.2018

OSTAprinted bookebook

Mari Mörö on suomalaisen "garden writing"- kirjallisuuden guru. Kaunokirjailijan tyylillä ja intohimoisen puutarha-ammattilaisen osaamisella Mörö taikoo lukijoille toinen toistaan ilahduttavampia tekstejä. Kukkanuottasilla on kokoelma persoonallisia, hulvattomia pakinoita puutarhanhoidon ankarasta arjesta ja villeistä visioista. Toteemipölli ehtii muuttua mullaksi ennen kuin päätyy paikalleen, hyönteisaineksista vääntyy herkku poikineen, tilusten energioita käy mittailemassa kaikkien konsulttihörhöjen äitihahmo, työkalut saavat siunauksen ruosteen varalta, vihertumppujen vanhainkoti suunnitellaan aasta ööhöön, elokuva valmistuu samalla kuin tomaatit kypsyvät junan katolla, kukkasuutareita pestataan rengeiksi kaikenlaisiin koteihin, kasvatusesitelmän pito onnistuu myös jakkupuvutta ja yleisöttä, puutarhahistoriasta on iloa presidentiksi nimitettäessä.

Kirjassa on runsas nelivärikuvitus, sekin Mörön omaa käsialaa. Mörö on rakentanut omaa puutarhaansa Mikkelissä jo 20 vuoden ajan. Kun yksi kivenjärkäle on kammettu paikalleen, on ollut seuraavan vuoro. Muutama kottikärryllinen (ehkä noin 10 000?) on kuskattu kohdilleen hiekkaa, multaa, turvetta. Jokunen kannullinen vettä (keskikokoisen järven verran?) kasveille juotettu. Kun pussillinen siemeniä on peitelty maahan ja parisenttinen pensaantaimi istutettu, pian ovat jo lentäneet hedelmäiset höytyvät ilmassa ja ruskalehdet kerrostuneet kompostiksi. Ihan kohta on tullut uusi kevät, niin kuin nyt. Kukaan ei ole kirjoittanut puutarhasta kuten Mari Mörö, eikä kovin moni pääse niin liki puutarhaharrastuksen syvintä ydintä.

"Valon valta on palannut, sesonki käynnistynyt ja siemenistä taimiksi ehtineet jurnuttavat koulimisen puutteessa. Monet pikkukasvatit ovat venähtäneen kahden lehtiparin verran, ja ne pitäisi kiireesti saada pois taimitungoksesta – kukin omaan pottiinsa. Kierrätysruukut on pesty, kastelukannut kaivettu liiteristä ja nimilappujen sekamelska odottaa. Mutta mutta – nyt kaivataan taimimultaa. Eikä sillä tarkoiteta pussitettua yhdyskuntajätemöhnää, joka haihtuu tuulenhenkäyksestä kuin tomusokeri. Parinkymmenen litran säkki ei riitä. Multaa kuluu noin 300 litraa parissa viikossa, ja tavaran tulisi olla valmiina odottamassa jo edellisensä syksynä."

SULJE

"Ihailen suuresti Mörön taitoa kirjoittaa hyvin pienistäkin arjen tapahtumista niin mielenkiintoisesti ja mukaansatempaavasti. Kielellinen leikittely on nerokasta ja teksti vie mukanaan."
Anni, Inkalilja Love –blogi 24.6.2018