Vihainen leski
  • LUOKITUS 84.2
  • NIDOTTU
  • 140 × 207 MM 
  • 250 SIVUA 
  • ULKOASU JENNI SAARI
  • ISBN 978-951-851-845-0

Vihainen leski

Ilmestynyt 19.3.2018

OSTAprinted bookebook

Ulla-Riitta Raiskio on elänyt tunnollisesti. Porannut päivittäin ihmisten hampaita, tehnyt suurella vaivalla kaksi lasta, elänyt rivitaloelämää ja ollut sairaan miehen omaishoitaja. Miehen lopulta kuoltua kaikki tuntuvat näkevän 74-vuotiaan lesken hauraana, omaan kuolemaansa valmistautuvana vanhuksena. Mitä vielä! Ullis on viimein vapaa. Enää pitäisi vain keksiä, mitä vapaudella tekisi. Moni ystävä on kadonnut tai kuollut, mutta onneksi Pike ja Hellu vielä tanssivat kahdella jalalla. Heidän kanssaan tulee koluttua Ikivihreä-diskoteekin leskimarkkinat, senioriväen hot joogat ja aikuisopiston kielikurssit. Ulliksen lapset ovat valistuneita keski-ikäisiä, jotka haluavat ajoissa varautua pahimpaan eli äitinsä vanhuuteen. Ikävästi vaalien he järjestävät edunvalvonnan, testamentit ja loppusijoituspaikan ymmärtämättä, mitä äiti elämäänsä kaipaa. Välillä Ullis itsekin menettää toivon ja luiskahtaa yhteiskunnan vanhuselämälle asettamiin odotuksiin, mutta hedelmäpeli, neliöiden virkkaaminen ja sukututkimus eivät sittenkään tuo sisältöä elämään.

Vihainen leski on riemukas tarina ystävyydestä, rakkaudesta ja stereotypioista. Monet kysymykset, kuten vaikkapa omaishoitajuus, nivoutuvat huumorin ja lämmön kautta tietyn ikäryhmän paikkaan maailmassa: mitä on olla viriili ja vapaa seitsemänkymppinen yhteiskunnassa, jossa gallupien viimeinen ikäluokka on 61–65 vuotta?

"Olen kone. Kun elämä kohtelee huonosti, muutun koneeksi, oikein helvetin tehokkaaksi. Sillä tavalla selvisin omaishoitajana, hammaslääkärin työstä ja rintasyövästä. Juoksin läpi hoidot ja operaatiot ja palasin puuduttamaan, poraamaan ja paikkaamaan katsomatta, kuka edessäni tuolilla sätki. Teen, mitä pitää, sitä on elämä. Kun Olli eli, olin pystyyn kuollut, ja kun Olli kuoli, haluan herätä henkiin, mutta en tiedä, miten. Ensimmäiset viikot vaelsin yöpaidassa autiossa kodissani kylmää kaalikäärylettä kämmeneltä haukaten. Olen vapaa – ensimmäistä kertaa elämässäni. Pystyn pelkästä päähän pälkähdyksestä tekemään jotain niin jumalattoman turhaa ja itsekästä kuin istumaan kaksi tuntia kampaajalla."

SULJE

"Lindgrenin ehdoton vahvuus on se, että hän ei kirjoita yli 70-vuotiaista henkilöhahmoistaan vanhuksia vaan ihmisiä. (--) Elämän erilaiset nyanssit on rytmitetty hienosti kuin sujuvassa sinfoniassa. (--) Romaanin suurimpia naurunaiheita ovat Lindgrenille tyypilliseen tapaan vanhusten ympärillä häärivät nuoret sukulaiset. (--) Ansaitun osansa piikittelystä saa myös vinksahtanut yhteiskunta, jonka syvään juurtuneet stereotypiat ja kummalliset rakenteet nousevat naurun lomassa ovelasti esiin."
Kaisa Järvelä, Ilkka 11.7.2018

"Kaikkein piikikkäimmillään – ja hauskimmillaan – Vihainen leski on sukupolvien törmäyksissä. Itsekkäistä aikuisista lapsista sekä heidän mahdottomasti käyttäytyvästä jälkikasvustaan kirjoittaessaan Lindgren todella loistaa. (--) Jos et ole vielä Minna Lindgrenin kirjoituksiin tutustunut, on nyt korkea aika. Harvassa ovat hänen kaltaisensa suvereenia suomea suoltavat sivistyneet huulenheittäjät. Vihaisen lesken, kuten hänen muunkaan tuotantonsa kanssa, aika ei tule pitkäksi. Suursuositus!"
Hannu, Kirjavinkit 12.4.2018