Sakari Huovisen Isän kädestä kuvaa kouraisevasti tunnettua kirkonmiestä Lauri Huovista

19.12.2019

Sakari Huovisen odotettu, 15.1. ilmestyvä tietokirja Isän kädestä on syvästi koskettava kertomus etäiseksi jääneestä isästä ja samalla huippukiinnostava katsaus elämänarvojen historiaan.
Tunnetulla kirkonmiehellä ja teologian tohtorilla Lauri Huovisella oli salaisuuksia, joista hän ei koskaan puhunut pojilleen Sakari ja Eero Huoviselle. Poikien äiti kuoli, kun Sakari oli kolmevuotias. Isä aloitti uuden elämän, solmi uuden avioliiton ja sai uuden perheen, johon Sakari ei tuntenut kuuluvansa.
Muutama vuosi sitten sairastuin vakavasti ja poikani sanoi, ettei tiennyt, kuka minä olin ollut ennen häntä. Esitin saman kysymyksen itselleni. Mitä minun isäni oli ollut ennen minua?

Vuosikymmenten jälkeen Sakari päätti selvittää isänsä salaisuuden. Ankaran isähahmon takaa paljastuikin syvästi haavoittunut ihminen.
Sain käsiini vanhempieni kirjeenvaihdon, isäni piilottamat nuoruusvuosien kalenterit ja muistiinpanot. Niistä löysin isän haavoittuneen hahmon, traagiset kokemukset ja ankaruuden, joka sävytti hänen elämäänsä ja heijastui myös minuun.

Sakari Huovinen pääsi myös aikamatkalle 1930–40-lukujen Helsinkiin, Suomeen ja Eurooppaan. Hän hätkähti sitä, kuinka vähän ihminen tuntuu vuosikymmenten aikana muuttuneen. Kirja kertoo hienolla tavalla myös arvoista ennen ja nyt.
Kirjeistä paljastui käsitys tyydyttävästä rakkaudesta, elämän tarkoituksesta, ihmisen arvosta ja onnellisuudesta, jota meidän aikamme ihmisen on vaikea täysin ymmärtää. Vanhempieni historiaan jäänyt maailma on koskettanut ja puhutellut minua syvästi.”

Isä ei kyyneleiltään kyennyt puhumaan pojilleen äidistä. Hän pystyi kertomaan vain sen, että äiti lauloi aina. Monet äidille tärkeät laulut on tuotu mukaan kirjaan äänielämyksiksi, jotka käynnistyvät skannaamalla kirjan kuvia puhelimeen ilmaisella Arilyn-sovelluksella. Mukana on myös muutama näyte isän koskettavista puheista.
Tärkeintä itselleni on ollut tutustua nöyryyteen, jolla vanhempani suhtautuivat elämään. He eivät etsineet omaa suuruuttaan ja menestystään. He eivät etsineet rakkaudessa sitä, mitä he itse saisivat, vaan mitä voisivat antaa. He ymmärsivät, että velvollisuudet tekivät ihmisistä hyviä, ei yltäkylläisyys tai ääretön vapaus.

Uutuuksia